“If I don't help them, who will?” : Reimagining Witches in Terry Pratchett's Tiffany Series and Ursula K. Le Guin's Tehanu

Tutkielman tavoitteena on osoittaa kuinka Terry Pratchett ja Ursula K. Le Guin pyrkivät teoksissaan ratkaisemaan noitien ja velhojen välillä vallitsevan epätasa-arvon, mutta päätyvät osittain luomaan uuden myytin noidista. Yleisesti ottaen noidat mielletään pahoiksi ja usein velhoja heikommiksi. Samankaltainen jako noitien ja velhojen välillä esiintyy Pratchettin ja Le Guinin lisäksi myös monissa muissa fantasiakirjoissa. Noidat mielletään nykyään lähes yksinomaan naisiksi, joten noitiin kohdistuvat ennakkoluulot liittyvät usein juuri noitien naiseuteen. Tutkielmassa hyödynnetään sukupuolentutkimuksen teorioita, keskittyen erityisesti noituuden performatiivisuuteen hyödyntäen Judith Butlerin teoriaa performatiivisesta sukupuolesta. Tutkielman materiaalina on kolme osaa Pratchettin Kiekkomaailmaan sijoittuvasta Tiffany-sarjasta, Wee Free Men, A Hat Full of Sky ja The Shepherd's Crown, sekä Le Guinin Maameren tarinat -sarjan neljäs osa Tehanu. Tutkielman ensimmäisessä osassa keskitytään siihen, kuinka Pratchett ja Le Guin toisaalta murtavat myyttiä pahoista noidista ja toisaalta luovat uuden määritelmän noituudelle, joka perustuu huolenpitoon ja oikeudenmukaisuuteen. Tutkielman toinen puoli keskittyy päähahmojen Tiffanyn ja Tenarin oman identiteetin rakentamiseen. Molemmat hahmot joutuvat kamppailemaan naisiin ja noitiin kohdistuvien odotusten kanssa, ja siten kirjat tarjoavat ehdotuksia näiden asioiden ratkaisemiseksi myös Kiekkomaailman ja Maameren ulkopuolella. Pratchett ja Le Guin tarjoavat noidille ja siten myös naisille parempia rooleja fantasiakirjallisuudessa, mutta jossain määrin päätyvät kuitenkin määrittelemään noituuden naiseuden ja toiseuden kautta. Pratchettin noidat ovat hyvin tietoisia noitiin liittyvistä odotuksista ja peloista ja käyttävät näitä tietoisesti hyväksi omassa elämässään. Le Guinin noidat ovat suurimmaksi osaksi omaksuneet ja sisäistäneet nämä samat odotukset. Kumpikin kirjailija osoittaa, että vaikka käsitys pahoista noidista on keinotekoinen ja suureksi osaksi peräisin tarinoista, nämä tarinat vaikuttavat ihmisten käytökseen ja myös noitien omaan identiteettiin